Ylistaron kehräämö

90-luvulla yritettiin pelastaa suomenlammasta. Tässä hyvin tärkeäksi koetussa projektissa oli mukana lampureita, kehräämöjä, tekstiili-ihmisiä, eri järjestöjä. Yksi kehräämöistä oli Ylistaron Kehräämö. Kehräämön henkilökunta kehitti lankoja suomenlampaan luonnollisista väreistä. Sävyjä oli yli 20. Kuvitelkaa, vain luonnonvärisistä villoista, ja lankaa sai ostaa värikartan mukaan. Kuka käsinkehrääjä pystyisi sellaiseen laatuun?

Kävimme tuohon aikaan silloin tällöin kehräämössä mieheni kanssa, koska kehräsin paljon koirankarvalankaa asiakkaille. Ikimuistoinen hetki oli, kun näin yhdessä laarissa hurjan kaunista valkoista villaa. Pekka Latvatalo oli hyvin tarkka villoistaan, ja huomasin yhtäkkiä että jos kosken noihin lennän todennäköisesti ulos kehräämöstä :) Olen haikaillut noiden villojen perään kaikki nämä vuodet...

Tänään Pekka kaiveli oitis ihanan tuntuista ruskeaa villaa minulle. Ostin vain 600 grammaa, koska juuri nyt minulla on hyvin vähän aikaa villan käsittelyyn. Siksi ostan melkein vain pestyjä ja karstattuja tai kammattuja villoja. Rakastan kuitenkin raakavillan käsittelyä, ja tuo ostamani villamäärä on niin pieni ettei se tunnu ylivoimaiselta. Onhan minulla sähkökarstakone! Ja kesällä villat kuivuvat hyvin vintillämme.

Ohjaan silloin tällöin koirankarvalangasta haaveilevia Ylistaron Kehräämöön. Itse kehrään mieluimmin pieniä, alle kilon eriä, kun taas kehräämö tietenkin haluaa kehrätä vähintään kolme kiloa. Koneiden puhdistaminen kehruuerien välillä on työlästä, eikä ihan pienien erien karstaaminen edes onnistu.

Nykyään kehräämö myy myös tuontivillaa, eriväristä merinoa. Ostin kokeeksi parisataa grammaa, joista osan käytän huomenna alkavassa Tour de Fleece:ssä. Viime vuosien aikana on kertynyt erivärisiä villanäytteitä varastooni. Keräsin yhteensopivat tähän yhteiskehruuseen, ja aion kehrätä niistä yhden säikeen. Ylistaron Kehräämön vaalean vihreistä topseista kehrään muut säikeet. Tämä on välipalalanka, jota kehrään riippuvalla värttinällä. Jos hyvin käy eli ehdin kehrätä neljä säiettä, teen kaapelilangan. Aikaa on kolme viikkoa mikä tuntuu pitkältä, mutta koska kaikkein mieluiten kehrään hyvin ohuita säikeitä merinosta ja käyn myös päivätyössä, aikaa ei varmasti ole liikaa.

Varsinaisen Tour de Fleece-langan kehrään rukilla valkoisesta silkki-kashmirtopsista, jonka ostin monta vuotta sitten. Se on hankala kehrätä, koska pitkä silkki ja lyhyt kashmir ovat kerroksissa. Olen kokeillut lyhyttä (kampalanka) vetoa, puolipitkää ja pitkää eri rukeilla onnistumatta. Parhaiten olen onnistunut kevyellä riippuvalla värttinällä, mutta aion kuitenkin nyt kokeilla Kromski Sonatan high speed kehrää. Kierresuhdetta joudun vielä etsimään.

Miten suomenlampaan kävi? En tiedä. Kuulin viime syksynä että taas saa hyvää villaa Suomesta. Toivottavasti on niin. Suomenlampaan villa oli joskus erittäin korkealaatuista ja hyvässä maineessa maailmalla. Ostakaamme sitä, käyttäkäämme sitä! Se on ainut tapa pelastaa suomenlammasta sen kotimaassa.