Ylistaron kehräämö

90-luvulla yritettiin pelastaa suomenlammasta. Tässä hyvin tärkeäksi koetussa projektissa oli mukana lampureita, kehräämöjä, tekstiili-ihmisiä, eri järjestöjä. Yksi kehräämöistä oli Ylistaron Kehräämö. Kehräämön henkilökunta kehitti lankoja suomenlampaan luonnollisista väreistä. Sävyjä oli yli 20. Kuvitelkaa, vain luonnonvärisistä villoista, ja lankaa sai ostaa värikartan mukaan. Kuka käsinkehrääjä pystyisi sellaiseen laatuun?

Kävimme tuohon aikaan silloin tällöin kehräämössä mieheni kanssa, koska kehräsin paljon koirankarvalankaa asiakkaille. Ikimuistoinen hetki oli, kun näin yhdessä laarissa hurjan kaunista valkoista villaa. Pekka Latvatalo oli hyvin tarkka villoistaan, ja huomasin yhtäkkiä että jos kosken noihin lennän todennäköisesti ulos kehräämöstä :) Olen haikaillut noiden villojen perään kaikki nämä vuodet...

Tänään Pekka kaiveli oitis ihanan tuntuista ruskeaa villaa minulle. Ostin vain 600 grammaa, koska juuri nyt minulla on hyvin vähän aikaa villan käsittelyyn. Siksi ostan melkein vain pestyjä ja karstattuja tai kammattuja villoja. Rakastan kuitenkin raakavillan käsittelyä, ja tuo ostamani villamäärä on niin pieni ettei se tunnu ylivoimaiselta. Onhan minulla sähkökarstakone! Ja kesällä villat kuivuvat hyvin vintillämme.

Ohjaan silloin tällöin koirankarvalangasta haaveilevia Ylistaron Kehräämöön. Itse kehrään mieluimmin pieniä, alle kilon eriä, kun taas kehräämö tietenkin haluaa kehrätä vähintään kolme kiloa. Koneiden puhdistaminen kehruuerien välillä on työlästä, eikä ihan pienien erien karstaaminen edes onnistu.

Nykyään kehräämö myy myös tuontivillaa, eriväristä merinoa. Ostin kokeeksi parisataa grammaa, joista osan käytän huomenna alkavassa Tour de Fleece:ssä. Viime vuosien aikana on kertynyt erivärisiä villanäytteitä varastooni. Keräsin yhteensopivat tähän yhteiskehruuseen, ja aion kehrätä niistä yhden säikeen. Ylistaron Kehräämön vaalean vihreistä topseista kehrään muut säikeet. Tämä on välipalalanka, jota kehrään riippuvalla värttinällä. Jos hyvin käy eli ehdin kehrätä neljä säiettä, teen kaapelilangan. Aikaa on kolme viikkoa mikä tuntuu pitkältä, mutta koska kaikkein mieluiten kehrään hyvin ohuita säikeitä merinosta ja käyn myös päivätyössä, aikaa ei varmasti ole liikaa.

Varsinaisen Tour de Fleece-langan kehrään rukilla valkoisesta silkki-kashmirtopsista, jonka ostin monta vuotta sitten. Se on hankala kehrätä, koska pitkä silkki ja lyhyt kashmir ovat kerroksissa. Olen kokeillut lyhyttä (kampalanka) vetoa, puolipitkää ja pitkää eri rukeilla onnistumatta. Parhaiten olen onnistunut kevyellä riippuvalla värttinällä, mutta aion kuitenkin nyt kokeilla Kromski Sonatan high speed kehrää. Kierresuhdetta joudun vielä etsimään.

Miten suomenlampaan kävi? En tiedä. Kuulin viime syksynä että taas saa hyvää villaa Suomesta. Toivottavasti on niin. Suomenlampaan villa oli joskus erittäin korkealaatuista ja hyvässä maineessa maailmalla. Ostakaamme sitä, käyttäkäämme sitä! Se on ainut tapa pelastaa suomenlammasta sen kotimaassa.

Spinnare - Kehrääjä - A Spinner

Men - det där är MIN spinnstol, Miranda vännen.

Mutta - tuo on MINUN kehruutuolini, Miranda ystäväni.

But - that is MY spinning stool, Miranda my friend. What I said in Swedish and Finnish can't be translated very good into English: in both languages cats are said to "spin" when they "purr".

Miranda är tolv år gammal, och en formidabel jägare. Hon har tappat en hörntand, men det hindrar henne inte från att ta gigantiska vattensorkar och hämta hem dem åt oss. Ibland fäller hon rätt mycket hår, och då kan man spinna några meter garn, vilket jag gjorde i fjol. Jag kardade Mirandahåret med lite ull.

Miranda on kaksitoista vuotta vanha, ja vielä hurja metsästäjä. Se on pudottanut yhden kulmahampaan, mutta ottaa silta valtavia vesimyyriä, joita se ystävällisesti tuo meille. Joskus se pudottaa aika paljon karvoja, ja silloin voi kehrätä muutaman metrin lankaa, minkä myös tein viime vuonna. Karstasin lampaanvillaa sekaan.

Miranda is twelve years old, and still a formidable hunter. She has lost one canine, but that doesn't prevent her from taking gigantic water voles that she brings home to us. Sometimes she sheds pretty much hair, and then you can spin a few meters of yarn, which I did last year. I blended the Mirandahair with wool.

Det här gör man helst utomhus :) - Tämän teen mieluimmin ulkona :) - You preferable do this outdoors :)

Härlig spinnbok, ihana kehruukirja

Suomeksi alla

När Anna Ekerwalds bok "Spinna med slända, spinnteknik på det grekiska fastlandet och Peloponnesos" kom ut 1994, var jag upptagen med att lära mig spinna på en gammal spinnrock som jag fått låna av en granne.

Nu spinner jag på slända nästan varje dag, och boken känns angelägen på nytt. Jag fjärrlånade den först, men sedan hittade jag den på Slöjdmagasinet och köpte den. Vilken underbar bok det är! Den energi som Anna Ekerwald använder för att köra runt på grekiska fastlandet och Peloponnesos är eftersträvansvärd. Hon beskriver kort, men med inlevelse de spinnerskor hon träffar. Beskrivningen av de tekniker som dessa sländspinnerskor använder är mycket informativ. Med den mycket större erfarenhet av sländspinning som jag nu har, kan jag fullt uppskatta boken.

Anna Ekerwald har samma problem som spinnare fortfarande har: terminologin. Hon har varit tvungen att hitta egna ord för flera arbetsmoment. Vi som nu spinner lånar ord och uttryck från engelskan, eller gör svengelska av dem t.o.m. när det finns etablerade svenska ord som "slända" (kallas t.ex. "spindel", "bobin" i stället för "rulle", "plaija" i ställe för "tvinna" osv. Jag kan tänka mig att problemen är de samma överallt där spinningen inte förekommit kontinuerligt. Å ena sidan kan man tycka att det är synd att det egna språket inte upplevs som tillräckligt bra eller fint, å andra sidan har lånord alltid förekommit, och gamla ord har ersatts med nya.

För mig är boken även av intresse genom de beskrivningar av spinntekniker som finns i den. Det är befriande att läsa att alla de 18 spinnerskor Anna Ekerwald dokumenterar spinner olika. Som spinnare får man ibland höra att man spinner fel, eller "inte som mamma". Man kan förstås förklara att mamma kanske spann ett annat slags garn eller av andra fibrer, men det känns lite tröttsamt när man gjort det hundratals gånger. Med internet kom vår insikt om hur olika man kan spinna, men den möjligheten hade jag inte i mitten på 90-talet. Därför var Anna Ekerwalds bok ett bra stöd för mig när jag började spinna för publik.

Kun Anna Ekerwaldin kirja "Spinna med slända, spinnteknik på det grekiska fastlandet och Peloponnesos" ilmestyi 1994, olin keskittynyt oppimaan kehruuta vanhalla rukilla jonka sain lainata naapurilta

Nyt kehrään värttinällä melkein joka päivä, ja kirja tuntuu taas ajankohtaisemmalta. Kaukolainasin sen ensin, muta sitten löysin sen Slöjdmagasinetista ja ostin sen. Kuinka ihana kirja tämä on! Voi vain toivoa että energia millä Anna Ekerwald ajaa pitkin Kreikkaa ja Peloponnesosta olisi myös itselläni. Hän kertoo lyhyesti mutta elävästi kehrääjistä joita hän tapaa.

Anna Ekerwaldilla on sama ongelma kuin nykypäivän kehrääjillä: ammattisanasto. Hän joutuu keksimään omia sanoja työvaiheille, joille ruotsinkielisiä sanoja ei ole. Tämän päivän kehrääjät lainaavat termejä englanninkielestä, tai muodostavat "svengelska"-sanoja silloinkin, kun vakiintunut ruotsinkielinen sana on olemassa. Samaa ilmiötä voi havaita suomeksi. Toisaalta voi ajatella että on surullista että oma kieli koetaan huonompana tai vähemmän hienona kuin englanninkieli, toisaalta lainasanoja on aina esiintynyt, ja uudet sanat ovat korvanneet vanhoja.

Minulle kirja on mielenkiintoinen myös siksi, että siinä kuvataan eri kehruutapoja. Kaikki 18 kehrääjää joita Anna Ekerwald kuvaa, kehräävät eri tavalla. Tämä on vapauttavaa. Kehrääjänä saa usein kuulla että kehrää väärin, tai että "äitini ei kehränyt noin". On rasittavaa selittää aina uudestaan ja uudestaan että äiti ehkä kehräsi erityyppistä lankaa, tai eri kuiduista. Nykyään näemme internetistä kuinka monella eri tavalla voi kehrätä. Tätä mahdollisuutta minulla ei ollut 90-luvun puolivälissä. Anna Ekerwaldin kirja antoi minulle tukea ja turvaa kun rupesin kehräämään työnäytöksissä.

Alpacka

English below

Medan jag väntar på mina nya Bosworthsländor, spinner jag finsk alpacka på min Kromski Symphony, som jag kallar Almamater. Jag köpte alpacka i naturvitt och olika bruna nyanser från Lakeuden Alpakat. Jag blandade alpackan med brun lantrasull från Villa Laurila, och med vit finull från Gammeldags i Sverige. Den vita alpackan fick lite silke inkardad också. Min gamla elkardmaskin rosslar lite, men kardar fortfarande bra. Jag kardade varje flor 4-5 gånger, fast 6 skulle ha varit bättre. Jag börjar inte karda på nytt, nej. Visst ser de vita battarna ljuvliga ut?

Alpacka-ullblandningen är lätt att spinna, men smutsig. Jag borde ha tvättat, ja, ja, ja, men lyckligtvis köpte jag tvättad finull. Tvättade fibrer är så mycket lättare att jobba med. Jag kan föreställa mig hur lätt det här hade varit om alpackan runnit mellan fingrarna, som ren, fin alpacka gör. Det verkar som om alpackorna kommit för att stanna i Finland. Den alpacka de producerar varierar liksom i övriga världen. Det är en fiber jag nog kommer att jobba mera med.

Det blir tretrådigt garn, som ska bli en tröja åt min man. Marianne Isagers Inca Knits finns i bakhuvudet.

English: While I'm waiting for my new bossies, I spin Finnish alpaca blended with Finnwool and Swedish Finewool on my Kromski Symphony called Almamater. The alpaca is in different brown shades, and offwhite. I added some white silk to the white alpaca-finewool. I carded each batt 4-5 times on my electric drumcarder. A 6th would have been better but I won't start the carding all over. I didn't wash the fibers, which I should have, yes, yes and yes, luckily I bought the finewool scoured. But the batts are still easy to spin. I'm spinning a 3-ply yarn for a hubbysweater. Marianne Isager's Inca Knits is working in my head while I spin.